Pyhiinvaellus ilmiönä

Pyhiinvaellus on ikiaikaista ja nykyaikaista

Perinne tunnetaan kaikissa suurissa uskonnoissa, ja sen merkitykset ja toteutustavat myös vaihtelevat kulttuurista toiseen. Kyse ei siis ole yhtenäisestä ilmiöstä, joka voitaisiin määritellä tyhjentävästi. Nykyajan Suomessa pyhiinvaelluksesta voisi puhua ennen kaikkea kulkemisen tapana, jossa aistitaan samanaikaisesti ulkoista maisemaa ja mielenmaisemaa. Pyhiinvaellus on kokonaisvaltainen matka, niin fyysinen kuin sisäinenkin. Mikä tahansa sisäisesti merkityksellinen matka tutussakin ympäristössä voi muodostua pieneksi pyhiinvaellukseksi. Vaeltaja antaa itse matkalleen merkityksen. Vaikka hän liittyykin vanhaan perinteeseen, hän kuitenkin jatkuvasti luo sitä uudelleen.

Pyhiinvaellus on kulttuurimatkailua

Historiallisesti pyhiinvaellus on aina ollut uskonnollisten ulottuvuuksiensa lisäksi myös turismia. Keskiajan ihmiselle se oli tapa irrottautua tutusta ympäristöstä ja nähdä maailmaa. Uuden vuosituhannen Euroopassa esimerkiksi perinteikkäällä Jaakontiellä eli Santiago de Compostelaan vievillä reittiverkostoilla kulkee vuosittain jopa 350 000 pyhiinvaeltajaa. Kun liikkeellä on näinkin suuri joukko vaeltajia, on selvää, että myös pyhiinvaellukselle lähdön syyt ovat moninaiset. Merkityksellistä on jo ikivanhoilla reiteillä kulkeminen. Pyhiinvaellus voi vahvistaa suhdetta omiin juuriin ja kokemusta oman elämän yhteydestä sukupolvien ketjuun. Monia houkuttelee myös pitkien kävelymatkojen fyysisyys ja omien rajojen koetteleminen. Lähivaellukset taas syventävät paikallishistorian tuntemusta, avaavat näkökulmia lähiympäristön vanhoihin pyhinä pidettyihin paikkoihin ja toimivat pieninä irtiottoina arjesta.

Pyhiinvaellus on merkitysmatkailua

Tulevaisuuden matkailun nousevina trendeinä pidetään esimerkiksi autenttisuuden etsintää, hengellisiä ja henkisiä arvoja sekä matkailijan aktiivista osallistumista oman kokemuksensa luomiseen. Nämä piirteet kuuluvat myös pyhiinvaellukseen. Pyhiinvaeltaja tekee matkaa pohdiskelevassa mielenmaisemassa. Kokemukseen kuuluu läsnäolo hetkessä, aistien avaaminen, hiljentyminen ja rauhoittuminen. Pohjimmiltaan pyhiinvaellus on liikkeessä pysähtymistä. Vaeltaja voi pysähtyä tunnustelemaan omaa sisäistä todellisuuttaan esimerkiksi tietoisuustaitoja hyödyntäen. Hengästyttävässä maailmassa rauhoittuminen ja reflektio ovat keskeisiä elämänlaatua vahvistavia taitoja. Pyhiinvaellusten omakohtaisten syvien merkitysten voi antaa syntyä itsestään matkan varrella.

Pyhiinvaellus on muutosmatkailua

Tulevaisuuden maailmassa ollaan väistämättä suurten muutosten edessä. Niistä selviytyminen vaatii mielen joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Pyhiinvaellus voi olla yksi keino lisätä näitä voimavaroja henkilökohtaisella elämänpolulla. Pyhiinvaellus luo vakauden tunnetta kiinnittämällä vaeltajan omiin juuriinsa, mutta samalla se luo mahdollisuuksia kurottautua rohkeasti kohti tulevaa. Pyhyyden teeman kautta voi tunnustella identiteetin ja tulevaisuuden kysymyksiä: kuka olen, mitä toivon, mitä haluan vaalia omassa elämässä ja maailmassa. Pyhiinvaelluksella oma oleminen usein hetkellisesti yksinkertaistuu ja pelkistyy. Kokemus voi vahvistaa aineettomia arvoja myös arkielämässä ja antaa suuntaa kohti ekologisesti kestävämpää tulevaisuutta.

Pyhiinvaeltajan avainsanat

Pyhiinvaeltajan avainsanat avaavat pyhiinvaelluksen kokemuksellista ulottuvuutta. Avainsanat on alun perin muotoillut ruotsalainen pappi, kirjailija ja pyhiinvaelluskonkari Hans-Erik Lindström, ja ne tunnetaan laajasti suomalaisten pyhiinvaeltajien keskuudessa. Avainsanat ovat hiljaisuus, vapaus, kiireettömyys, huolettomuus, jakaminen, hengellisyys/henkisyys ja yksinkertaisuus. Niistä välittyy ajatus siitä, että pyhiinvaelluksen kokemuksessa tärkeintä ei ole erityinen paikka jossakin pitkän matkan päässä, vaan pyhiinvaeltaja on perillä jokaisella askeleella. Avainsanat kertovat pyhiinvaeltajan mielenmaisemasta. Niihin tutustutaan tarkemmin Hyvän olon avainsanat -vaelluksella Turun tuomiokirkossa.