Kokemuksia Camino Portuguésilta Portosta Santiago de Compostelaan

18.8.2025  | Blogit

Kirjoittaessani huhtikuussa 2024 blogikirjoitusta Camino Portuguésin pohjoisosan vaelluksesta lupasin palata myöhemmin Portugalin Caminon eteläosan kuvaukseen. Tästä vaelluksesta muodostuikin varsin erilainen seikkailu, sillä nyt sään haltijat järjestivät aivan uudenlaisia kokemuksia.

Camino Portuguésin eteläistä osaa Lissabonista Portoon on pidetty paljon pohjoisosaa (Porto – Santiago de Compostela) haasteellisempana vaelluskohteena. Majoitus- ja taukopaikkoja eteläisellä reitillä on paljon harvemmassa kuin pohjoisessa. Näin ollen opaskirjojen esittämistä päivämatkoista tulee usein 30-35 km:n mittaisia. Lisäksi reitti kulkee vilkasliikenteisten teiden ja katujen reunaa paljon useammin kuin pohjoisosan pyhiinvaellusreitit. Päinvastoin kuin Camino Portuguésin pohjoisosassa, eteläosan reitillä ei ole vaihtoehtoisia merkittyjä reittejä. Ainoan poikkeuksen muodostaa Fatimaan kulkeva uusi pyhiinvaellusreitti, jota jotkut ovat käyttäneet Santarémin ja Ansiãon välillä (tästä myöhemmin lisää).

Reitin alkuosa etenee helppokulkuista Tejo (Tagus) -joen tasankoa; Santarémin kukkulaa lukuunottamatta kunnon mäet alkavat oikeastaan vasta toisella vaellusviikolla, eikä nousumetrejä koko reitilläkään kertynyt kuin 4185. Kuten myöhemmin selviää, Tejo-joen lakeuksien helppokulkuisuus muuttui kuitenkin melko tuskalliseksi pölyisillä teillä helteisessä säässä. Vaeltajan kannalta ilahduttavimmat reittiosuudet kulkevat mäkisissä eukalyptusmetsissä, joiden aromaattisuus on lähes huumaava. Reitin varrella on useita tunnettuja turistikohteita, Santarém, Tomar, vanha roomalaiskaupunki Conímbriga, Coimbra, Vila Nova de Gaia ja Porto. Ja karttojen ystävää ilahduttaa se, että suuri osa vaellusreitistä seuraa vanhojen roomalaisteiden (tie XIX pohjoisosassa ja tiet XVI ja XIV eteläosassa) linjausta, vaikka viimeisten 1800 vuoden aikana suurin osa tiestöstä onkin jäänyt muun rakentamisen alle.

Kaikki yllä oleva kuulosti houkuttelevalta, vaikkakin melko haastavalta. Vaelluskaverikseni sain pikkusiskoni Päivin (69 v), jonka kanssa olen kulkenut pitkiä matkoja Jyllannin ja Pohjois-Saksan halki, samoin Le-Puy-en-Velaysta Ranskan Keskusylängön yli Pyrenneiden juurella sijaitsevaan St-Jean-Pied-de-Portiin ja edelleen Espanjan Pamplonaan. Olimme kävelleet yhdessä niin sateisessa kuin helteisessä säässä yli 30 km:n päivämatkoja ja ylittäneet yli 1300 metriä korkeita solia. Tältä pohjalta katsoimme olevamme valmiit vaeltamaan Lissabonista Portoon Camino Portuguésia. Vaan toisin kävi.

Luonnonvoimat tarttuvat peliin

Sovimme Lissabon-Porto vaelluksen ajankohdaksi 11.-27.9.2024. Kuten aiemmillakin matkoilla, varasin kaikki hotellit koko matkalle etukäteen, sillä tällainen käytäntö oli toiminut kaikilla matkoillamme. Tiedän kävelykuntomme ja tietoisuus perillä odottavasta ”varmasta” yöpymispaikasta tuo tiettyä huolettomuutta matkaan. Majapaikkatarjonta tällä reitillä on kuitenkin melkoisesti vähäisempää kuin pohjoisosassa, puhumattakaan Espanjan Caminon runsaasta tarjonnasta. Lisäksi vaeltajan on syytä lukea huolella, tarjoaako majapaikka päivällistä ja/tai aamiaista sekä selvittää esim. Google-kartan avulla miten läheltä majapaikkaa löytyy ruokakauppa, ravintola ja aamiaiskahvila. Muutamia kertoja päädyimme nauttimaan omatoimipäivällisen huoneessamme, samoin useampia itse valmistamiamme aamiaisia, kun paikkaseudulta ei löytynyt kyseisiä palveluita. Opimme, että tällä eteläisellä Caminolla on hyvä hankkia hieman iltaruokaa ”varmuuden vuoksi”, aina kun matkan varrelta löytyy kauppa.

Kartat ovat minulle tärkeitä, vaikka niitä ei hevin löydäkään tälle reitille. Kannoin taaskin mukanani matkaoppaista mittakaavaan 1:50 000 kopioimiani karttoja, kaiken varalta. Ne tulivat varsin tärkeiksi, kun jouduimme kesken matkaa muuttamaan suunnitelmiamme. Pyrin myös tasaamaan päivämatkoja eri keinoin. Olin esimerkiksi varannut ensimmäisen yöpymisen Lissabonin Oriente-aseman läheisyydessä sijaitsevaan Ibis-hotelliin, jonne saavuimme iltapäivällä metrolla lentokentältä. Vielä samana iltana matkasimme metrolla keskustaan Katedraali Sé:hen, vaelluksen viralliseen lähtöpisteeseen. Haimme leimat pyhiinvaelluspasseihimme ja kävelimme takaisin hotelliimme. Näin saimme ensimmäiset 10 km kokoon pienellä, runsaan parin tunnin iltakävelyllä ilman rinkkojen kantamista. 

Toiselle vaelluspäivälle Vila Franca de Xiraan (28 km) oli luvattu pilvetöntä säätä ja iltapäivälämpötilojen ennustettiin kohoavan hellelukemiin. Niinpä aloitimme vaelluksen auringonnousun aikaan klo 7 (”aamun viileydessä”). Reitti kulkee pitkään aivan Tejo-joen rantaa Vasco da Gama sillan ali, sitten kuutisen kilometriä uutta laudoitettua kevyen liikenteen väylää ja lopulta laajojen viljelysmaiden halki.  

Seuraavana päivänä kävelimme edelleen peltojen halki Azambujaan (22 km). Helle nousi +30°C:een ja neljäntenä päivänä vielä korkeammaksi. Kun peltoaukeiden halki kulkenut 4. vaelluspäivä Santarémiin vielä oli pituudeltaan 33 km eikä sen jälkipuoliskolla (noin 20 km matkalla) ollut ainuttakaan taukopaikkaa, vesipistettä eikä minkäänlaista varjoa, alkoi olomme olla aika tukala. Pelloilla viljeltiin viinin ja maissin ohella paljon tomaatteja, joita suuret rekka-autot kuljettivat lähistön jalostuslaitoksiin. Tuulettomassa säässä rekkojen nostattama pöly leijui ilmassa vielä pitkään niiden mentyä ohi, mikä vaikeutti hengittämistä. Kun pitkä päivä päättyi jyrkkään 125 metrin nousuun Santarémin kaupunkiin, maistuivat jääkylmät reippausjuomat poikkeuksellisen raikkailta (mukana kuljettamiemme vesipullojen sisältö alkoi sekin olla +30-asteista).

Viidenneksi ja kuudenneksi vaelluspäiväksi, joiden pituudet olivat suunnitelmamme mukaan 34 ja 32 km, sääennusteet lupasivat +36-37°C:n hirmuhelteitä. Kuuntelimme uutisia Kreikassa helteeseen menehtyneistä kokeneista patikoijista. Muistin vaimolleni antamani lupauksen pitää huolta itsestäni (ja pikkusiskosta) ja peruutin seuraavien päivien majapaikkavaraukset. Siirryimme junalla Santarémista Tomariin, vanhaan Temppeliherrain kaupunkiin odottelemaan sään viilenemistä jatkaaksemme matkaa laatimani ennakkosuunnitelman mukaisesti.

Pidimme Tomarissa lepopäivän, eli katselimme sen nähtävyyksiä (Temppelinherrojen linnoitusta ja upeaa katedraalia ja luostaria), ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaamme alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tomarista eteenpäin päivämatkat olivat osin hieman lyhyempiä ja ennustetut lämpötilatkin laskeneet ainakin hieman alle +30°C:een. Samalla kuitenkin alkoivat mäet; päivittäiset nousumetrit olivat 500-600 metrin luokkaa. Reitti oli silti varsin mukava, paljon eukalyptusmetsiä ja pieniä kyliä, joista saatoimme ostaa välipaloja ja kylmää juomaa.

Olimme hieman yllättyneitä, että monet pienten kylien kirkoista pitivät ovensa suljettuina päivisin. Leimoja pyhiinvaelluspassiin saimme toki turistitoimistoista ja useimmista majapaikoista.

Seuraava luonnonvoimien koettelemus selvisi meille jo majapaikassamme Corticassa, kun kuulimme parilta muulta vaeltajalta edessä olevan reitin alueella raivoavista metsäpaloista. Opimme, että aromaattiset eukalyptusöljyt ovat äärimmäisen syttymisherkkiä ja lähettävät syttyessään ”tulipalloja” seuraaviin puihin. Tuulessa palot siis etenivät erittäin nopeasti ja laajalle. Tajusimme, että ihailemamme kurkkupastilleilta tuoksuvat eukalyptusmetsät voivat tosiaan muuttua kuolemanloukuiksi metsään joutuneelle vaeltajalle. Lähtiessämme aamuvarhaisella jatkamaan vaellustamme, ilmassa leijui savun haju, joka sumensi auringonnousuakin.

TV-uutisista ja Camino Portugués Facebook-sivuilla kerrottiin reitin sulkemisesta Coimbran pohjoispuolisella alueella. Oli selvää, että meidän oli keskeytettävä matkamme Coimbraan ja peruutettava loppumatkalle tekemämme majoitusvaraukset. Vietimme Coimbrassa vielä yhden päivän tutustuen kaupungin vanhaan yliopistoon, katedraali Sé:hen ja muihin nähtävyyksiin. Yliopiston kuuluisaan kirjastoon järjestettävälle kiertokävelylle emme mahtuneet mukaan. Jos sen näkeminen on tärkeä, kannattaa tehdä varaus etukäteen. Koska helteet olivat hieman helpottaneet, palasimme Coimbrasta junalla Santarémiin ja kävelimme kolmessa päivässä (alkuperäisen suunnitelman kahden päivän sijaan) kuumassa, mutta alle 30-asteisessa säässä, Camino Portugués -reittiä Tomariin, joten saimme ainakin koko Lissabon – Coimbra -reitin käveltyä. Yövyimme Azinhagassa (26 km) ja joitain kilometrejä reitiltä sivusta Vila Nova de Barquinhassa (21 km), josta Tomariin oli matkaa vielä 24 km. Vila Nova de Barquinhaan saavuimme maanantai-iltapäivällä oppiaksemme kaikkien seudun ravintoloiden olevan suljettuna maanantaisin. Tilanne ratkesi onnellisesti, kun löysimme eräältä sivukadulta vanhasta linja-autosta pop-up-ravintolan, joka tarjosi kerrassaan herkullista ruokaa. Lissabon – Coimbra -reittiosuudelle kertyi pituutta 260 km. Kävelypäiviä kertyi kymmenen plus iltapäiväkävely Lissabonissa.

Vielä muutama sana Fatima-reitistä

Pian Lissabonista lähdön jälkeen huomasimme tuttujen simpukankuoriopasteitten rinnalla Fátima-reitin etäisyysmerkkejä ja sinisiä reittinuolia. Jouduimme käyttämään Wikipediaa tämän mystillisen Fátiman selvittämiseksi: ”Fátima on pienehkö kaupunki Portugalissa. Sen asukasluku oli noin 8 900 henkeä vuonna 2011. Fátima on tunnettu erityisesti kristittyjen pyhiinvaelluspaikkana, sillä Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä Fátiman imestyksessä noin vuonna 1917 kolmelle lapselle: Lucialle, Jacitalle ja Franséscolle.” Fatiman pienen kylän ulkopuolelle rakennettiin Neitsyt Marialle omistettu kirkko ja ajan myötä muita rakennuksia, jotka nykyään palvelevat kasvavaa pyhiinvaeltajien joukkoa. Katolinen kirkko vahvisti ilmestykset aidoiksi vuonna 1930. Luterilainen rationaalisuutemme ei riittänyt uskottelemaan meitä Fátima-reitin valitsemisesta.

Fátima-reitti erkanee Camino Portuguésista Santarémissa. Santiagoon matkaavista pyhiinvaeltajista suurin osa kulkee virallista Caminoa, jolle Fátima-reitti tarjoaa kuulemma vielä rauhallisemman vaihtoehdon. Meidän on vaikea tulkita tämän tiedon paikkansa pitävyyttä, kun emme tavanneet Caminollakaan kuin muutamia kymmeniä pyhiinvaeltajia. Fátimassa käyviä lukuisia pyhiinvaeltajia emme myöskään tavanneet. Ansiãon kylässä (4-5 päivämatkan päässä) Camino ja Fatima lähtevät taas seuraamaan yhteistä reittiä, mutta siellä siniset Fatima-nuolet kuitenkin ohjaavat etelään päin (eli Fatiman suuntaan).

Uusi yritys maaliskuussa 2025

Siskollani ja minulla ei ole tapana antaa periksi helpolla. Niinpä tapasimme uudelleen 17.3.2025 Lissabonin lentoasemalla ja matkasimme junalla Coimbraan. Tällä kertaa sään haltija lähetti vaeltajien kiusaksi rankkasateita, jotka toivat koko Iberian kuivuudesta kärsineelle niemimaalle ennätyksellisiä sademääriä. Lähes kuukauden jatkuneet sateet katkaisivat Camino-reitin Tejo-joen alavilla peltoaukeilla, minkä onnekkaasti olimme kävelleet jo syyskuussa. Nyt pölyiset peltotiet olivat veden alla; junan ikkunasta katsottuna pellot näyttivät enemmänkin riisivainioilta. Tapasimme myöhemmin vaeltajan, joka vahvisti havaintomme.

Olin tehnyt uudet majapaikkavaraukset Coimbra – Porto reitille ajalle 17.-23.3.2025. Nyt varaukset toteutuivat suunnitelman mukaisesti, vaikka jouduimme kulkemaan parin päivän ajan myrskytuulisessa ja rankkasateisessa säässä. Ainoat sään aiheuttamat muutokset matkasuunnitelmiin koskivat metsäpaloalueen mutavelliksi muuttuneita metsäpolkuja ja teitä.

Maastopalojen sammuttaminen ja niiden jälkeinen metsänhoito raskailla metsäkoneilla olivat myllänneet osan reitistä sellaiseen kuntoon (mutaa!), ettei sinne sateella ollut menemistä. Monilla muillakin paikoilla metsäpolut olivat täynnä erikokoisia vesilammikoita, joita kierrellessä jouduimme tuon tuostakin koukkaamaan metsän kautta. Onneksi kuljetin mukana kopioimiani karttoja, joiden avulla löysimme vaihtoehtoisia asvaltoituja kiertoteitä ja saimme vaelluksen lopulta suoritettua.

Jaoimme Coimbra-Porto -välin (140 km) kuuteen etappiin. Yövyimme Mealhadassa (26 km), Águedassa (26 km), Albergaria-a-Novassa (26 km), São João da Medeirassa (24 km) ja vielä Grijossa (24), ennen lyhyttä aamupäivävaellusta Vila Nova de Gaian esikaupunkien halki Portoon (15 km). Tälle viimeiselle etapille osui myös hienosti säilynyt roomalaistieosuus Negrelosin metsäisellä kukkulalla.

Alkumatkalla näimme muutamia pieniä maastopalojen tuhoamia metsiä ja rakennuksia. Vasta Albergaria-a-Velhan luona kohtasimme laajan syksyisen metsäpalon tuhoaman eukalyptusmetsän. Kuljimme tuolloin n 10 km:n matkan palaneen metsän halki vieviä teitä ja polkuja. Näky oli kokolailla lohduton, mutta varmisti sen, että päätöksemme lopettaa vaellus syyskuussa 2024 Coimbraan oli oikea.

Portoon saavuimme ikonisen Dom Luis I -sillan yläkannella kulkien Duoro-joen rantoja ihaillen. Etenimme suoraan Katedraali Sé:lle ja saimme saapumisleimat pyhiinvaelluspasseihimme, vaikkemme niitä keränneetkään kuin omaksi iloksemme.

Lissabon – Porto vaellusreitin kokonaispituudeksi tuli varsin tarkkaan 400 km, mutta lisäkilometrejä tuli siirtymisistä majapaikkoihin, ravintolohin, kauppoihin ja nähtävyyksiä katsomaan. Kävelypäiviä kertyi 17, joista ensimmäinen ja viimeinen muita lyhyempiä ”puolipäiväretkiä”.

Yleisarvio reitistä

Kokemuksiemme perusteella yhdymme aiempiin arvioihin Camino Portugués reitin eteläosan (Lissabon-Porto) haasteellisuudesta. Yöpymispaikkoja on harvakseltaan, minkä vuoksi melkoinen osa päivämatkoista nousee 30 km:in tienoille. Paikoitellen huolto-pisteiden (kahvilat, kaupat) välit ovat kovin pitkiä. Vaikka reitti kulkee pitkiä pätkiä maaseudulla ja pienten autioituvien kylien kautta, valitettavan suuri osa reitistä kulkee maanteiden reunaa. Joskus kevyelle liikenteelle tarkoitettu piennar on leveä (vaikkakin liian usein pysäköityjen autojen valtaama), joskus piennar puuttuu kokonaan. Yleisesti ottaen autoilijat ovat hyvin kohteliaita, mutta yksikin kävelijän läheltä viiltävä paketti- tai rekka-auto on liikaa. Varovaisuus Portugalin maanteillä on tarpeen, eikä huoli ole turha: vuonna 2016 suomalainen pyhiinvaeltajapappi kuoli liikenneonnettomuudessa Valençassa Espanjan rajan läheisyydessä.

Reittimerkinnät ovat maaseudulla melko selkeitä, mutta huonompia kuin muilla kulkemillamme pyhiinvaellusreiteillä. Ikävä kokemus oli Albergaria-a-Novan ja São João da Madeiran välillä reitin ohjaaminen vanhalle ratalinjalle. Rata oli kuitenkin hiljattain otettu uudelleen käyttöön ja päädyimme kulkemaan sen sepelöityä reunaa muutaman sadan metrin matkalla. Pian sen jälkeen, kun pääsimme taas turvallisemmalle reitille, tuli juna samaa rataa!

Kaupunkialueella reittimerkinnät häviävät usein muiden kylttien joukkoon tai puuttuvat tyystin. Porton eteläpuolinen alue on tiheään asuttua ja kylät seuraavat toisiaan niin, että maaseutumaista vaellusympäristöä on niukalti. Palaneinakin eukalyptusmetsät tarjoavat tähän vaihtelua, samoin muutamat säilyneet roomalaisteiden pätkät ja vanhat kivisillat. Käyttämämme majapaikat ja hotellit olivat tasokkaita ja niiden henkilökunta/isäntäväki hyvin ystävällistä ja avuliasta. Hintataso vaikutti korkeammalta kuin reitin pohjoisosassa.

Kuten omasta matkakertomuksestamme selviää, aiheuttaa ilmastonmuutos uusia haasteita vaelluksille eteläisessä Euroopassa. Vielä syyskuun puolivälissä lämpötilat saattavat nousta yli 35°C:een. Vastaavasti yleensä miellyttävät kevätsäät maalis-huhtikuulla voivat muuttua sään ääri-ilmiöiden seurauksena. Keväällä 2025 voimakkaat sateet aiheuttivat alavilla alueilla tulvia, jotka estivät kulun pyhiinvaellusreitillä. Kuulimme alkumatkalla reitin olleen paikoin 10-20 cm veden alla. Meidän reitillämme Coimbrasta pohjoiseen suuret vesilammikot hiekkateillä ja metsäpoluilla sekoittivat askelrytmin ja pakottivat joskus jopa etsimään kiertoreittiä metsän kautta. Palaneiden metsien alueella kulku märillä ja mutaisilla metsäkoneiden murjomilla reiteillä kävi hyvin vaikeaksi, ellei peräti mahdottomaksi.

Verrattuna Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa aiemmin kulkemiini Camino-reitteihin kohtasimme Lissabon – Porto välillä yllättävän vähän pyhiinvaeltajia tai muita jalkaisin kulkijoita. Koko matkalla ehkä pari-kolmekymmentä! Syyskuu ja maaliskuu ovat kylläkin korkeasesongin ulkopuolella, mutta silti nämä havainnot osoittavat, ettei tämä reitti ole kovinkaan suosittu. Arviomme olisi varmaankin korkeampi, jos olisimme yöpyneet yhteismajoituksissa. Joka tapauksessa tämä reitti tarjoaa omaa rauhaa etsivälle yksinvaeltajalle tilaisuuden kulkea liiemmin muita vaeltajia tapaamatta. Paikoitellen autoliikenteen seassa kulkeminen ei kuitenkaan mielestäni täytä sen rauhan ja hiljaisuuden vaatimuksia, mitä pyhiinvaeltaja yleensä etsii. Maaseudulla ohitimme monia pieniä kirkkoja, joiden ovet olivat kiinni, mikä oli yllättävää. Olimmehan pyhiinvaellusreitillä.

Kaikkien yllä olevien hankaluuksien ja varoitusten jälkeen, haluamme kuitenkin muistuttaa vaelluksen Camino Portuguésilla Lissabonista Coimbran kautta Portoon tarjoavan useita hienoja kokemuksia. Reitti on normaalioloissa helppokulkuinen. Se kulkee lukuisten historiallisten kaupunkien kautta, useimmiten sananmukaisesti roomalaisten jalanjäljissä. Teimme meille poikkeuksellisen pitkät pysähdykset Santarémissa, Tomarissa, Coimbrassa ja Conimbrigan roomalaiskaupungin raunioilla.

Ei matkani vielä tähän päättynyt

Kun yllä olevan vaelluksen jälkeen yhtäjaksoinen reittini kartalla ulottui Pohjoiselta Jäämereltä Lissaboniin asti, halusin etsiä lähistöllä sijaitsevia Euroopan mantereen maantieteellisiä rajoja, ensin lännessä (Cabo da Roca), sitten lounaassa (Cabo Sāo Vicente). Edelliselle on vain kahden päivän kävelymatka (53 km) Lissabonista Atlantin rannikkoa seuraten. Jälkimmäiseen on matkaa enemmän (270 km), mutta sinne johtava merkattu Kalastajien reitti (Fishermen’s trail/Trilho dos Pescadores) on varsin suosittu vaellusreitti, joka etenee pitkin rantakallioita ja hiekkarantoja. Reitin varrella on pikku kyliä ja kaupunkeja ja vaeltajan tarvitsema infrastruktuuri. Haasteena on päästä Lissabonista reitin lähtökohtaan Sāo Torpesin kylään Sinesin satamakaupungin eteläpuolelle. Hyvin pärjäsin omatoimivaelluksellani Lissabon – Setubal – Sines internetistä löytyviä pyöräilyreittejä hyödyntäen. Yllätyksekseni kohtasin matkallani Cabo Sāo Vicenteen aina silloin tällöin tuttuja simpukkamerkkejä. Portugalissa ollaan aivan ilmeisesti kehittämässä uusia pyhiinvaellusreittejä Algarvesta alkaen!  

Lisätietoa reitistä ja vaelluskokemuksesta: Eero Vuorio, s-posti eerovuorio@icloud.com .