Kumano Kodo – kokemuksia japanilaiselta pyhiinvaellukselta
Eero Vuorio 27.10.2025
Käveltyäni vuosina 2022-25 kaksi tunnettua pyhiinvaellusreittiä Santiago de Compostelaan, ensin Le-Puy-en-Velaysta, Ranskasta ja sitten Lissabonista Porton kautta, tuli aika suunnata katseet toiseen UNESCOn maailmanperintökohteeksi valittuun pyhiinvaellusreittiin, Japanin Kumano Kodoon. Aivan kuten eri puolilta Eurooppaa alkava El Camino de Santiago, Kumano Kodo on pyhiinvaellusreittien verkosto Kii-niemimaalla Japanin pääsaarella (Honshulla). Lähin suurkaupunki on Osaka ja lähin lentokenttä Kansai (KIX), jonne Finnair lentää suoraan Helsingistä päivittäin.
En osaa puhua enkä lukea japania. Englannin osaaminen Japanin maaseudulla on vähäistä, myös opastaulujen tekstit ovat välistä vain japanilaisin kirjaimin. Kielimuurin vuoksi valitsin WalkJapan-matkanjärjestäjän 9-päiväisen opastetun ryhmävaelluksen, johon kuuluivat kuljetukset Osakasta matkan alkupisteeseen, kaikki majoitukset aterioineen ja liittymäkuljetukset, useimmilla etapeilla matkatavaroiden kuljetukset sekä englanninkielisen oppaan palvelut. Vaelluskaverikseni kutsuin tyttärenpoikani Arvidin (17 v). Hän oli 12-henkisen monikansallisen ryhmämme nuorin jäsen ja minä 77-vuotiaana sen vanhin. Ryhmämme 12 jäsenestä kaksi jätti vaelluksen kesken jo kolmantena päivänä, me muut sinnittelimme omaa tahtiamme perille. Rehellisyyden nimissä minun on mainittava reitin olleen niin raskas, että jätin yhden nousun ja pari ”vaihtoehtoista” portaikkoreittiä väliin – ensimmäistä kertaa vaellusurallani. Arvid sen sijaan osallistui innokkaasti jokaiseen ylä- ja alamäkikoitokseen.
Vaellusreittimme ohjelmaa voisi kuvata sanoilla ”parhaat palat Kumano Kodosta”. Se kattoi keskeiset pyhätöt ovat Hongu Taishan, Hayatama (Shingu) Taishan ja Nachi Taishan, joita kutsutaan yhteisnimellä Kumano Sanzan. Samoin reitistön pohjoisen alkupisteen, 800 metrin korkeudessa sijaitseva Koyasanin, buddhalaisuuden shingon-lahkon synnyinsijan ja koillisnurkan Isen, jossa sijaitsee shintolaisuuden tärkeimmät pyhätöt Naiku ja Geku.
Reittimme oli suunniteltu niin, että sen käveleminen täyttää Kumano Kodon vaatimukset kaksoispyhiinvaelluksen suorittamisesta. Aivan kuten Espanjan Caminolla, vaeltaja kerää passiinsa leimoja todistaakseen osallistumisensa. Vaatimuksen Kumano Kodon suorittamiseksi näyttävät ensi katsomisella paljon vähäisemmiltä kuin Caminon 100 km:n vaellus. Mutta kun reittiä lähtee kävelemään, selviää pian sen vaativuus: reitti kulkee vuoristossa pitkin jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, usein liukkaita epätasaisia kiviportaita. Portaita on reitillä tuhansia, samoin puiden juurakoita. Leppoisia tasamaata kulkevia reittiosuuksia on harvakseltaan. Reitti on niin hidaskulkuinen, että päivämatkat jäävät useimmiten 12-15 km:n mittaisiksi. Omalla vaelluksellamme otin vain 135 000 askelta, mikä vastasi 80 km:n kävelyä. Nousumetrejä kertyi 2652. Yhden pitkän nousun jätin väliin ja kuljin parin pyhiinvaeltajakaverin kanssa osan matkaa taksilla. Arvid osallistui kaikkiin mahdollisiin vaelluksiin ja keräsi lähes 90 km ja 3750 nousumetriä.
Miksi ihmeessä tällaiseen rääkkiin osallistumisesta tulee hyvä mieli? Reitti on kiistatta upea. Japanin uskonnot korostavat toisaalta raskaan fyysisen vaelluksen voimaannuttavaa vaikutusta, toisaalta vuoriston metsien rahoittavaa tunnelmaa kaukana nykyaikaisen kiireisestä urbaanista elämästä. Huomasin varhain, että pyhiinvaeltajat kulkivat enimmäkseen hiljaisuudessa, osittain varmaan vaelluksen vaativuuden vuoksi. Ylämäissä kaikki olivat hengästyneitä, alamäissä keskittyneitä askellukseen. Pyhiinvaellus nähdäänkin Japanissa usein elämän, kuoleman, uudelleensyntymisen ja valaistumisen kokemuksena. Kun päivän vaellukset päättyvät kuumaan onsen-kylpyyn ja japanilaiseen herkkuateriaan, tuntui minusta välillä, että olin jo päivän aikana ehtinyt kokea yllä mainitun syklin. Nousut ja laskut jyrkkiä kiviportaita olivat raskaita ja vaativat tarkkaa askellusta. Jalkalihakset olivat kovilla. Vaellussauvat ovat ehdottoman tärkeät apuvälineet.
Aina silloin tällöin reitti kulki tasamaatakin, usein harjanteitten päällä.
Aivan kuten Espanjan ja Portugalin Caminolla, myös Kumano Kodon kulkijat saattoiva liittää itsensä niiden tuhansien pyhiinvaeltajien joukkoon, jotka viimeisten 1200 vuoden ajan ovat kulkeneet Kii-vuorten jyrkkiä rinteitä sopusoinnussa luonnon kanssa. Vaikka oma tietouteni buddhalaisuudesta ja shintolaisuudesta ei alkuunkaan riittänyt temppelien ja pyhättöjen rakenteen ja toiminnan ymmärtämiseen, tarttui niiden alueella vallitseva levollisuus kauniine puutarhoineen ja ikivanhoine jättiläispuineen vaeltajaan. Ymmärsimme olevamme pyhässä paikassa. Majapaikkamme olivat erittäin siistejä ja selvästi japanilaishenkisiä. Nukuimme lattialle levitetyillä futoneilla ja kuljimme sisätiloissa majapaikkojen tarjoamissa yukatoissa (kimonoissa) perinteiset tohvelit jaloissa. Koko matka oli todellinen sukellus perinteiseen japanilaiseen kulttuuriin. Ja kaiken kruunasivat japanilaiset päivälliset, joiden sisältöä meille yritettiin avata mm kuvitettujen ruokalistojen avulla:
Kumano Kodon huippuhetkiä olivat myös kaikki ne temppelit ja pyhätöt, joissa vierailimme. Näistä vielä lopuksi muutamia kuvia.
Kuten aiemmilta vaelluksiltani, anna mieluusti lisätietoja myös Kumano Kodosta, esimerkiksi s-postitse eero.vuorio@utu.fi