Miksi pitäisi puhua pyhyydestä?

Pyhiinvaelluksessa on kaksi olennaista osaa, vaellus ja pyhä. Vaeltaminen luonnossa on monen suomalaisen sydäntä lähellä, ja moni lapsi kasvaa sisälle retkeilyharrastukseen jo ennen kuin jaksaa tehdä pitkiä vaelluksia. Pyhiinvaellus on kokemuksena lähellä luontovaelluksia ja -retkiä, mutta sen erityisenä elementtinä on pyhyyden teema, joka virittää kulkijan mielen pohdiskelevalle taajuudelle ja salaisuuden äärelle. Miksi pyhyyden pohtiminen on merkityksellistä kulttuurissa, jossa henkisyys ja hengellisyys koetaan yhä enemmän yksityisasiaksi?

Suomalaisten pyhyyskäsityksistä on olemassa tuoretta tutkimusta. Sen pohjalta tiedetään, että vaikka suomalaisten uskonnollisuus on muuttumassa koko ajan monimuotoisemmaksi, suomalaisten kokemukset pyhyydestä ovat yllättävänkin lähellä toisiaan. Ne ovat enemmän yhdistävä kuin erottava tekijä.[1] Pyhyys ei ole käsitteenä suomalaisille vieras, vaan meillä on siitä paljonkin sanottavaa.

Yli puolet suomalaisista pitää pyhänä rakkautta, läheisiä ihmisiä, rauhaa, kotia, lepoa, turvallisuutta ja ihmisarvoa.

Tutkimus: Pyhyyden ytimessä

Pyhyyden ytimessä -tutkimus selvitti vuonna 2018 yli 6000 suomalaisen käsityksiä pyhästä. Tutkijat kuvaavat nykyajan suomalaisten pyhyyskokemusten ydintä luonteeltaan yleisinhimillisenä: yli puolet suomalaisista pitää pyhänä rakkautta, läheisiä ihmisiä, rauhaa, kotia, lepoa, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Vaikka pyhyyskokemukset näyttävät tutkimuksen valossa kuuluvan varsin arkiseen elämänpiiriin, tutkijoiden mukaan pyhyydessä on kuitenkin kyse jostakin enemmästä kuin tärkeistä ja myönteisistä asioista. He luonnehtivat pyhää joksikin, joka on ”arvoja ja arvostuksia syvempää: koskematon, suojattu, erotettu ja korotettu”. He pohtivat pyhyyden olemusta seuraavin sanoin: ”Pyhä on raja, joka erottaa erilleen asiat, joista ei haluta tai koeta voitavan neuvotella. Kyseessä ei ole ainoastaan uskonnollinen, vaan ihmismielelle tyypillistä rajanvedon logiikkaa ilmentävä kategoria.”[2]

On myös olemassa tutkimusta, joka keskittyy erityisesti suomalaisten nuorten aikuisten ajatuksiin pyhästä. Tämä vuonna 2016 julkaistu tutkimus kysyi 19–35-vuotiailta suomalaisilta, mitä pyhyys heille merkitsee sekä missä ja miten he pystyvät kokemaan sitä. Omin sanoin muotoillut vastaukset heijastivat suomalaisten nuorten aikuisten aitoa kiinnostusta keskustella pyhästä: tutkijoiden mukaan vastauksista välittyi filosofinen syvyys ja niitä oli selvästi pohdittu huolellisesti. Kysymykseen vastattiin innokkaasti riippumatta siitä, kuinka uskonnolliseksi vastaajat itsensä määrittelivät. Nuoret etsivät autenttisuutta. Kun he pohtivat, mikä on heille pyhää, he samalla muotoilevat omaa identiteettiään, ottavat vastuuta omasta elämästään ja pyrkivät tekemään siinä valintoja johdonmukaisesti omien arvojensa mukaan. Tutkijoiden mukaan niillä teemoilla, joita nuoret itse pyhyyskeskusteluun nostavat, voi olla tärkeä merkitys kasvussa aikuisuuteen, ja pyhyyden kokemus itsessään voi muodostua siinä tärkeäksi voimavaraksi.[3]

Pyhyyden kokemus voi muodostua elämän tärkeäksi voimavaraksi aikuiseksi kasvaessa.

Tutkimus: Young Adults´ Conceptions of the Sacred in Finland Today

Muuttuvassa kulttuurissa nuorilla on yhä enemmän vapautta valita itse oma polkunsa, identiteettinsä ja arvomaailmansa. Samalla vaihtoehtojen moninaisuus lisää vastuuta, paineita ja epävarmuutta. Pyhyyden ytimessä ‑tutkimuksen tekijät toteavat ajasta, jossa elämme: ”Keskeistä on merkityksen ja suhteiden etsintä, epävarmuus ja arvojen yksityistyminen. Ihmisen on oltava selvillä arvoistaan ja ydinarvostuksistaan sekä pyhästään ja pyhyyksistään.”[4]

Voisiko perusopetuksella olla tulevaisuudessa yhä suurempi rooli keskustelussa pyhästä ja pyhyyksistä? Katsomusaineiden didaktiikan yliopisto-opettaja Marjaana Kavonius tutki väitöskirjassaan nuorten kokemuksia uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Hänen mukaansa tutkimusaineistosta nousi esiin nuorten oma toive katsomusten välisen dialogin vahvistamisesta kouluissa.[5] Myös nuorten aikuisten pyhyyskokemuksia selvittäneet tutkijat ehdottavat, että koulut voisivat mahdollistaa keskustelua uskomuksista, arvoista ja identiteeteistä tavalla, joka ei kytkeydy perinteiseen uskonnon opiskeluun. He näkevät tämän keinona myötävaikuttaa siihen, että pyhyyden kokemukset toimisivat voimavarana aikuiseksi kasvaessa.[6]

Epävarmassa ja valintoja täynnä olevassa maailmassa pyhänä pidetyt asiat ikään kuin juurruttavat ihmisen osaksi jotakin vakaata ja pysyvää. Jaakko Heinimäki ja Hilkka Olkinuora toteavat kirjassaan Puhetta pyhästä: ”Pyhä on minän perusta. Se, mitä pidät pyhänä, kertoo kuka olet ja mihin kuulut.”[7] Pyhyyden tuntu luo merkitystä, ohjaa valintoja ja antaa elämälle suuntaa. Sitä, mitä pitää pyhänä, haluaa myös vaalia ja suojella. Pyhiinvaellus voi muodostua matkaksi näiden kysymysten äärelle. Se antaa eväitä pyhyyden henkilökohtaiseen pohtimiseen mutta myös muiden pyhyyskäsitysten huomioimiseen ja kunnioittamiseen.

[1] Pessi, Pitkänen, Westinen & Grönlund 2018, 4.

[2] Pessi, Pitkänen, Westinen & Grönlund 2018, 7, 14, 38, 47.

[3] Ranta, Pessi & Grönlund 2016, 51–52, 59–60.

[4] Pessi, Pitkänen, Westinen & Grönlund 2018, 47.

[5] Eromäki, Yle uutiset 14.12.2021.

[6] Ranta, Pessi & Grönlund 2016, 60–61.

[7] Heinimäki & Olkinuora 2010, 128.